Onkohan omat silmät jollain erityisellä vaunu- tai vauvataajuudella vai onko niitä täällä vain erityisen paljon? Friedrichshainin bilekadulla sijaitsevassa vietnamilaisessa ravintolassa enemmistöllä on lapsi tai useampi matkassa, kävelylenkillä lastenrattaat suorastaan hyökkäävät silmille ja asunnossamme olevassa oppaassa lastenleikkipuistot alueella??? ovat esitelty ensimmäisenä. Ja asumme sentään Friedrichshainissa, jossa suurin osa nykyhetken klubeista sijaistee (vai olikos ne sittenkin niiden hetkien kun ukko ja minäkin vielä muistettiin käydä ulkona).
Vauvabuumeilu näkyy muutenkin kuin rattaiden kasvaneessa määrässä. Rähjäiset idän alueet keskiluokkaistuvat perheellistymisen myötä. Aika osuvasti Berliinin 2000-luvun kehitystä kuvaa naapurustossamme tapahtuvan muutos. Asuntoamme lähellä sijaitsee (tai sijaitsi) Berliinin vanhin vallattu talo vuodelta 1991, josta kuukausi sitten häädettiin jättimäisellä poliisioperaatiolla asukkaat kiinteistösijoittajaomistajan toiveesta kahden vuoden "omistajuus"taistelun jälkeen. Suomalaisen korvaan (kuten minunkin) kuullostaa kummalta - tottakai kiinteistön omistaja päättää talosta. Berliinissä asia ei ole näin yksioikoinen, ja mielipideilmasto on voimakkaasti valtaajien puolella. Itseasiassa vuokra-asuntomme omistajankin mielestä valtaajien olisi pitänyt saada pitää talo hallinnassaan, koska nykyinen kehitys hävittää korjaamisen ja hintojen nousun mukana alueen identiteetin. Näin varmaankin, mutta kuten Berliinissä usein toiminta ja ajatus eivät ihan kohtaa. Olkoonkin, että jotain luovaa siinä kuitenkin on kun Bugaboo-kuskit ja valkoisuudessaan kylpevien asuntojen omistajat pelkäävät alueen keskiluokkaistumista.
Meillehän kaikki tämä tietysti passaa: ravintoloissa voi ruokailla Minin kanssa, vauvoille ja lapsille on suunnattu useita kauppoja ja kaikki tämä with a twist.
p.s. Lennosta ei oikeastaan muuta sanottavaa kuin että Mini veti sikeitä koko ajan. Blue 1:lla lentävät muistakaahan, että rattaita ja turvakaukaloita ei saa ottaa koneeseen sisälle (grrr...) ja toinen pikkumoka oli etten ollut lentokentälle huomannut ottaa erityistä kantovälinettä kaikkien ulkovaatteille. Paras optimointi oli puolestaan Minin kuljettelu kantorepussa.
Vauvabuumeilu näkyy muutenkin kuin rattaiden kasvaneessa määrässä. Rähjäiset idän alueet keskiluokkaistuvat perheellistymisen myötä. Aika osuvasti Berliinin 2000-luvun kehitystä kuvaa naapurustossamme tapahtuvan muutos. Asuntoamme lähellä sijaitsee (tai sijaitsi) Berliinin vanhin vallattu talo vuodelta 1991, josta kuukausi sitten häädettiin jättimäisellä poliisioperaatiolla asukkaat kiinteistösijoittajaomistajan toiveesta kahden vuoden "omistajuus"taistelun jälkeen. Suomalaisen korvaan (kuten minunkin) kuullostaa kummalta - tottakai kiinteistön omistaja päättää talosta. Berliinissä asia ei ole näin yksioikoinen, ja mielipideilmasto on voimakkaasti valtaajien puolella. Itseasiassa vuokra-asuntomme omistajankin mielestä valtaajien olisi pitänyt saada pitää talo hallinnassaan, koska nykyinen kehitys hävittää korjaamisen ja hintojen nousun mukana alueen identiteetin. Näin varmaankin, mutta kuten Berliinissä usein toiminta ja ajatus eivät ihan kohtaa. Olkoonkin, että jotain luovaa siinä kuitenkin on kun Bugaboo-kuskit ja valkoisuudessaan kylpevien asuntojen omistajat pelkäävät alueen keskiluokkaistumista.
Meillehän kaikki tämä tietysti passaa: ravintoloissa voi ruokailla Minin kanssa, vauvoille ja lapsille on suunnattu useita kauppoja ja kaikki tämä with a twist.
p.s. Lennosta ei oikeastaan muuta sanottavaa kuin että Mini veti sikeitä koko ajan. Blue 1:lla lentävät muistakaahan, että rattaita ja turvakaukaloita ei saa ottaa koneeseen sisälle (grrr...) ja toinen pikkumoka oli etten ollut lentokentälle huomannut ottaa erityistä kantovälinettä kaikkien ulkovaatteille. Paras optimointi oli puolestaan Minin kuljettelu kantorepussa.
