Tuoli tuoksahtaa lapsuudelta

Joskus näitä oli kaksi: sininen ja punainen. Muistan ne kuin eilisen päivän - sen verran nuorempia on osa sisaruksistani. Toisen vanhemmat antoivat sähkömiehen matkaan aikanaan. Hän mietti viittiikö noin kummallista ottaakaan, vei kuitenkin kun ilmaiseksi sai. Toinen on onneksi säästynyt muutaman vuoden tuiskussa vietettyäänkin. Kyllä syöttötuoli on minulle vähän kuin Helsingissä itä ja länsi, jos toisessa on varttunut, tuntuu ylitsepääsemättömältä muuttaa toiseen suuntaan. Siksi meille ei tullut Tripp trappia.

Tämä kapistus on siis Artekin Syöttötuoli 616.

Eläimellinen naulakko lastenhuoneeseen

Eläimellistä voimaa naulakoissa. Selkeät värit yhdistettynä toisiinsa hauskaksi värisuoraksi on mielestäni aina mainio juttu. Kuten niin moni muukin, rakastan Eamesin pallonaulakkoa eikä Muuton Dotsit jää kauheasti jälkeen. Jos kuitenkin haluaa leikitellä lastenhuoneessa enemmän nämä Jorine Oosterhoffin suunnitelemat Zoo-roikuttimet on aika hauskoja (ja kohtuuhintaisia). Seinän kanssa samanväriset koukut eri eläiminä voisi toimia myös hiukan rauhallisempana versiona. Koukkuja myy Capventure.

Pahvilaatikosta huonekaluksi

Yksiulotteisesta moniulotteiseksi ilman ruuveja ja vasaraa tuntuu olevan "se juttu" nyt monaalla. Kai meistä moni on kyllästynyt kokoamaan kieli keskellä suuta Ikean ruuvimeren ja ohjelehtisen avulla itselleen viimeisimpien kotkotusten kopioita. Kolmiulotteisia koottavia löytyy lentokonettä, linnaa, autoa ja sitten näitä käyttöhuonekaluja. Kortteja on kai löytynyt jo hetkisen. Erityisen sulkkuja "kokoa ilman ruuveja" -tapauksia lapsille löytyy Green Lullabylta, joita saa esim. Smallablesta ja vielä ihan kohtuullisen hintaan. Tosin materiaalihan on pahvi.

Voisikohan Kela hyödyntää ajatusta jotenkin äitiyspakkauksen pahvilaatikon uudelleen disainaamiseen? Mielummin minä lapseni tähän pahvilaatikkoon nukuttaisin.

Ja jos olisi kävelevä pikku kaveri kotona niin tämä lentsikakin lähtisi mökille mukaan. Löytyy Berliinistä bongaamastani d.nik:n kaupasta ja saa tilattua s-postilla:

Bongauksia lastenhuoneeseen

Ihan kamalaa kuinka shoppausvietti on siirtynyt aikuisten asioista lasten kamoihin. Eikä tämä kaupunki, kuten jo todettu, helpota asiaa. Onneksi kelanetuuksiensaajana ei ihan hurjaksi voi ryhtyä eikä tuo nelikuinen Minikään nyt ihan oikeasti tarvitse kummoisia ilostuksia. d.ink (väärin päin lapsi niille, jotka ei saksaa niin taida tai on muutenvaan maitopäissään) on toistaiseksi Berliinin lastenkalustehelmiä. Kerrankin joku on valmiiksi poiminut kaupallisen tavaraa, jotka voisi suoraan ilman harkintaa siirtää meille. Käykää ihmeessä tsekkaamassa sivut.

Tämä ranskalainen magneettityynysysteemi Tukluk on oikea ideoinnin helmi:

Kuvat: d.kind

Toinen aika mainio saksalaista perää oleva idearikas merkki oli Donkey Products, joiden tuotteet kannattaa lahjaideoiden puutteessa tsekata.

Kuvat: Donkey Product Kids

Ollakseen oikea pikku-berliner kannattaa myös hommata puupyörä, joita nyt niitäkin saa suomesta.

Aarniolta satuhetkiin

Tuntuu omituiselta etten ole tästä tiennyt vaikka Aarnion tuotanto - hyvässä ja pahassa - on suomalaisille yleensä tuttua. Tämä Magisin lentävä matto (vai tuoli) on ideana ihan ykkösluokkaa. Vaatii tosin lastenhuoneesta tilaa, ja miten päin tuossa nyt sitten istutaan on hiukka epäselvää aikuiselle. Mutta auta armias tuo Magisin Me too -tuotteet: Aivan mahtavia ideoita! Tämä matto ei ihan helpolla Suomeen kulkeudukaan (enemmän jenkki online retailereita) mutta Briteistä kohtuuhankalasti saa tilattua täältä.

Kuvat: Unicahome.com

Toisen asteen nukkekoti

Päivän bongaus on kyllä tämä viileä nykiläisen Brinca Dadan moderni nukkekoti. Voi tulla vanhemmille paineita hankkia hiukan hienompi oikeakin kämppä kun nuketkin asustaa näin päheästi.

Kuva: Brinca Dada

Unelmien kehto

Ensimmäisinä kuukausina Mini ei suostunut nukkumaan montaakaan silmäystä ilman syliä. Onneksi avuksi löytyi aika pian kantoliina. Jonain yön mustana hetkenä kuitenkin päätin, että seuraavalle lapselle hommataan kehto, jota voi puoliunessa keikuttaa. Road Trip in Finland -blogin kautta bongasin täydellisen kappaleen. Tosin hinnan osalta ei puhuta sadoista vaan tuhansista euroista. Eli ei näy meillä. Kyseistä Joost van Veldhuizenin kappaletta myydään hollantilaisten ja belgialaisten nuorten muotoilijoiden verkkokaupassa De Invasie.

Löytyipä sieltä myös tämä söpö paita.

Pahvilaatikosta pinnasänkyyn

Ennen Minin syntymää tuntui liian hipiltä nukuttaa vauvaa perhepedissä vaikka käytännössä kaikki ystäväni sen nimiin vannoivatkin. Eikä mieltä sen paremmin hivellyt ajatus pahvilaatikostakaan. No kuinkas taas kävikään: ensimmäiset kaksi kuukautta Mini veti sikeitä meidän vieressä, ja sen jälkeen Mini siirrettiin nukkumaan mihinkäs muualle kuin pahvilaatikkoon. Vasta nyt kolme kk ja risat poika on niin iso, että täyttää edes jossain määrin tarkalla harkinnalla hommatun pinnasängyn.

Muuramen pinnasänkyä (jota ei siis enää valmisteta) metsästin huuto.net:sta jonkin aikaa. Se kun on mielestäni hiukka kivempi kuin ihan perusmalliset sängyt ja design-sisaruksiaan huomattavasti halvempi käytettynäkin. Äitiysloman alkuaikana intouduin myös ompelemaan, ja tein väreihimme tai värittömyyteemme sopivat pinnasängynsuojukset tai -reunukset ohuesta patjasta (Etolasta). Torkkupeitto on kummitädin tekeleitä ja ollut ihan ykkönen käytössä talvivauvallemme.

Mini ei kyllä ole ollut muutoksesta moksiskaan. Paitsi että kovin innoissaan ihanan värikkäästä Bo Boo-peitostaan, joka muuten on n. 5 cm liian iso äitiyspakkauksen peittoon kuten kaikki muutkin Marimekon vauvalakanat. Grrr. (Btw. Finlaysonin on sopivia)

Pikku-unelmista isoja toteutuksia

Kymmenen vuotta olen ravannut Töölönlahtea ympäri erilaisessa tahdissa yksin ja yhdessä enkä ennen ole huomannut tätä miniatyyrilinnaketta. Jonkun kulttuuripersoonan pieni jälkeläinen on yhtä onnellinen kuin jonkun menneen vuosisadan varakkaan perheen veijari saadessaan asetella posliinikippojaan tähän "leikkimökkiin".

Muutamalla muullakin on ollut aikaa ja viitseliäisyyttä toteuttaa lastensa unelmia ajan kanssa. Ehkä meilläkin joskus. Kaunis Pieni Elämä -blogin linna on vaan kertakaikkisen huikea. Yökyläilijöistä on varmaan jonoksi asti.

Ja Giggleberrycreationsin blogista bongasin myös erivinkeän tapauksen, jossa hirveästä saksalaishenkisestä TV-tasosta mummo ja vaari ovat väsänneet pikkukeittiön lavuaareineen kaikkineen.

Muuramen pöytä kalpenee tämän rinnalla

Monta vuotta minusta piti tulla pienenä taiteilija. Minulla oli vanha pulpetti ja kasa puukyniä, joilla syntyi pieniä väriunelmia. Vielä hetken saan tosin odotella, että Mini alkaa piirtämään. Tässä Bloesem Kidsin -blogin kautta bongattu ihan mahtava Tiang Tang Designin pöytä juuri tähän tarkoitukseen. Ei vielä meille, mutta aivan ihana idea.

Kuva: Tiang Tang Design