Kesäpopojen kotiutus

Karua paluuta arkeen helpottaa muutama seikka: uudet ihka ihanaiset superpopot Minille ja tämänpäiväiset jurot saksalaishenkiset museovirkailijat. Keskitytään kuitenkin tuohon ensimmäiseen eli Minin ekoihin Converse-tossukoihin.

Kyllä, aivan turhat - ja kyllä, maksavat itsensä takaisin äidin (ja isänkin) nousseena mielihyvänä. Nahkaisten tossukoiden lisäksi kassiin pakataan H&M:n Vans-kopiot.

Ja sitten nämä Magnolian kukat - riittäisi melkein syyksi hommata pihallinen kämppä.

Aasialaista ja aamupalaa

Mitä muuta sitä voisi tarvita selviytyäkseen? Ehkä chilisuklaata. Tuntemani Saksa on monessa mielessä kepeän ravintola/kahvilakulttuurin kehitysmaa siinä missä se tarjoaa dönerin, oluen ja makkaran ystävälle portin taivaaseen. Berliini on tässä mielessä ainakin onnekas poikkeus. Oikein on sisäistetty että hengähdyspaikka on kokemus, ei pelkkä kahvi tai ruoka-annos: Sisustushimoinen voi juoksennelle paikasta toiseen tarkkailemassa seinän sävyjä ja ideanikkari etsiä kummallisia ravintoa + ? kombinaatioita.

Kun yöelämään tutustuminen ei oikein luonnistu, samoja elämyksiä voi hakea aamiaisista. Pikku miesten ja naisten kanssa hommaan tulee oma sävy lisää, mutta Berliinissä useat paikat ovat sen huomioineet ja aamupaloilla voi olla varma rataskavereista.

Helsinkiä miljoonin verroin parempi on maukkaiden ja tyylikkäiden aasialaisten ravintoloiden tarjonta (tästä kiitos maahanmuuttopolitiikan ja entisten kommunistivaltioiden): Thaimaalaista, vietnamilaista, japanilaista, korealaista jne. Näihin paikkoihin hipstereimpiä lukuunottamatta lapset ovat olleet tervetulleita.

Tässä muutamia myös rattaille sopivia aamupalapaikkoja ja aasialaisia matkan varrelta:

Nest, Kreutzberg

Kurhaus Korsakow, Friedrichshain

Kaffee Raum, Prenzlauer Berg
KuchenRausch, Friedrichshain

Yam Yam, Prenzlauer Berg/Mitte

Miss Saigon, Kreutzberg
Lemongrass, Friedrichshain

Ripaus kesää

Mitä sitä pienelle puetaan päälle kun mittarissa killuu 24 ja aurinko porottaa? Mies ja siskot olivat sitä mieltä ettei ainakaan aluspipoa, villapipoa, villatakkia, takkia ja kaksia housuja. Keväällä minulle on aina ollut iso mielentilan muutos vetäistä aamulla sandaaleita jalkaan ja yhtä omituiselta tuntuu pukea hame ilman sukkiksia. Miten tällainen tyyppi osaa sitten pukea lapsen oikein kylmiltään yllättäneeseen kesäpäivään. Näinköhän?

Tässä muutava jo iltapuolen kuva värikkäitä jonollisia lapsia ja aikuisia keränneestä Kauf Dich Glücklich jätski/vaateputiikki-kahvilasta Kastanienalleella. Pohdittiin, että mikä kaupallinen logiikka voi olla jätskipuodin ja vaatekaupan yhdistämisessä, mutta kai se on juuri tuo: osta itsesi onnelliseksi oli se sitten jätskiä tai vaatteita.

Bongauksia lastenhuoneeseen

Ihan kamalaa kuinka shoppausvietti on siirtynyt aikuisten asioista lasten kamoihin. Eikä tämä kaupunki, kuten jo todettu, helpota asiaa. Onneksi kelanetuuksiensaajana ei ihan hurjaksi voi ryhtyä eikä tuo nelikuinen Minikään nyt ihan oikeasti tarvitse kummoisia ilostuksia. d.ink (väärin päin lapsi niille, jotka ei saksaa niin taida tai on muutenvaan maitopäissään) on toistaiseksi Berliinin lastenkalustehelmiä. Kerrankin joku on valmiiksi poiminut kaupallisen tavaraa, jotka voisi suoraan ilman harkintaa siirtää meille. Käykää ihmeessä tsekkaamassa sivut.

Tämä ranskalainen magneettityynysysteemi Tukluk on oikea ideoinnin helmi:

Kuvat: d.kind

Toinen aika mainio saksalaista perää oleva idearikas merkki oli Donkey Products, joiden tuotteet kannattaa lahjaideoiden puutteessa tsekata.

Kuvat: Donkey Product Kids

Ollakseen oikea pikku-berliner kannattaa myös hommata puupyörä, joita nyt niitäkin saa suomesta.

Isompaa lastentarhaa saa hakea

Miekkosen kanssa purskahdeltiin eilen kerta toisensa perään nauruun. Puisto puiston perään oli tupaten täynnä auringonnälkäisiä prenzlauerbergiläisiä. Punavuorta vastaavalla alueella on vaikea uskoa etteikö lapset olisi muotia. Totuus piillee kuitenkin nuorten asuttamien alueiden biologisessa kellossa ja siinä, että täällä perheillä on vielä varaa asua keskustassa kun neliöhinnat eivät pyöri juurikaan yli 3000 euron. Kahviloita leikkikaluin ja syöttötuolein sekä äitien ja isien tavarataivaita riittää joka korttelille useita - niiden löydöksistä myöhemmin. Mutta mitäs tuota kummastelemaan enempää: tänään taas kävelyä, kahviloita ja hetkellistä kaupoissa piipahduksia.

Kindermode in Berlin

Pikku berliiniläiset on puettu juuri sopivan vähän mietitysti ja varmaan aika usein kierrätettyihin vaatekertoihin. Kai tämäkin on vähän kaupunginosariippuvaista. Farkut tai sammarit, maihinnousutakki, lenkkarit ja raitapipo vaikuttaa olevan taaperoilla kova sana. Niin pojat kuin isät. Tässä sunnuntai-illan huviksi kasasin vaatekollaasin.

 Vaatteet kuvassa: Pipot ja robottibody - Mini Rodini, farkut - eBBe, sininen paita - Lindex, oranssit housut - Petit Bateau, takki - Makie ja tennarit - H&M

Kuvat: Smallable, Babyshop, Lindex

Alla myös muutama Minin vaatekerta Berliinin päiviltä.

Itä-Berliiniä

Ennen maalattuja seiniä, vallattuja taloja ja railakkaita reiveja Berliinin itä oli kyllä jotain ihan muuta. Herkkuja siitä on säästetty, joilla nyt alkaa jo olla nostalgia-arvoa. Ja puhun nyt arkkitehtuurista tai sen puutteesta, en niinkään erilaisista liikennevaloista tai ruokapurkeista - niiden aika oli ja meni.

Stasi-museo sen vanhassa "päämajassa" oli mainio kokemus neuvostoaikaa henkivine kahvitarjoiluineen ja leppoisasti työskentelvine kuusikymppisine kahvineitoineen. Minikin jaksoi kurkkailla rintarepustaan Stasin kuuntelu- ja videointilaitteistoja, joista teillekin alla maistiainen. Kai tiesitte, että jokaisesta kuulusteltavasta otettiin hajunäyte kuulustelutuolin peitteellä, jotta koulutetut koirat sitten löytävät piilevät vastarannan kiisket.

Lisäbonarina Mini pääsi jammaamaan berliiniläisen D-markoilla toimivan jukeboksin tahtiin vanhassa tehdashallissa. Harmi, että muistoja ei kai vielä kerry.

Perheemme uusi matkakaveri

Perheemme tai ainakin vanhemmat ovat ihastuneita uuteen matkakumppaniimme - matkarattaisiimme. Tarkoitushan oli kävellä kauppaan ja ostaa ennalta valitut ja varatut matkarattaat. Kriteerinä oli alaslaskeutuva selkänoja, pieni kasautuminen ja kohtuullinen laatu. Tarkan nettianalyysin perusteella olimme päätyneet Gesslein Swifteihin tai Britaxin B-mobileihin. Gesslein Swiftejä sai Babywalz-nimisestä kaupasta, joka sijaitsi kävelymatkan päässä asunnoltamme.

Ratasmeri oli käsittämätön (harmi ettei tullut otettua kuvaa), ja Swiftit näyttivätkin jotenkin halvoilta ja heikoilta matkakavereilta. Kysyimme myyjää apuun, joka sanoi heti kättelyssä että Gessleineista on tullut paljon valituksia koska pyörät kuulemma vääntyvät helposti ja rattaat alkavat vedättää toiseen suuntaan. #%&!!!*. Kuumissamme ja väsyneinä alkoi sitten vertailu. Uusi ihastus löytyi, mutta silti Swiftit melkein lähtivät mukaan. Viimeinen tikki oli kun hikinen Minimme näytti niissä niin tuskaisen rytyssä olevalta, että päädyimme sekunnin murto-osassa ottamaan ihastuksemme Cybex Callisto-merkkiset matkarattaat (en ole ikinä kuullutkaan). Ei siis mikään saksalainen mallisuoritus.

Sellaiset tavarat ja ostokset, joihin ihastuu ja joita fiilistelee osoittautuu usein myös jatkossa onnistuneiksi - ja piru maan periköön jos ei nytkin.

EDIT 6.4.2011: Kahden viikon jokapäiväisen mukulakivikävelyn jälkeen on vielä kunnossa ja ollaan oltu tyytyväisiä. Mini on nukkunut kotirattaistamme mukaan otetussa pussukassa sikeitä unia, ja selkänojaa hiukan nostamalla saanut viihdyttää itseään maisemilla.