Perjantaipäivitys: Mökillä

Mikä siinä mökkeilyssä saa olemisen siedettävän kevyeksi vauvankin kanssa? Ehkä lapsuuden sateisten joutilaisuuden päivien muistot, perheen yhteiset ajat ilman televisiota tai tiukat puulämmitteisen kiukaan löylyt. Vai tämä kaupunkilaiselle ihmeellisen totaalinen hiljaisuus ja näkymän jatkuvuus.

Äitinä huomaan katsovani mökkiä myös uusin silmin etsien muistoja mökin ja mielen kammareista. Tänne ajellessa oikein odotin vanhojen lastenkirjojen läpikäymistä, ja pieni pettymys oli vanhan isän rakentaman barbitalon päätyminen roskikseen suursiivouksen yhteydessä. Onneksi pinkki avoauto oli kuitenkin säilynyt. Keväämmällä leikkimökki ja saunan vintti odottaa läpikäyntiä.

Muutamia helmiä tällä kierroksella löytyi erityisesti kirjojen joukosta. Siskoni kanssa olimme kuolla naurusta niin että Minikin melkein säikähti. Miten meille on voitu lukea tätä tai voi että toivoin pienenä, että olisin tuo orpotyttö tuossa kirjassa. Muutama huvin hetki teillekin - vai liittyköhän nämäkin muistoihin eikä naurata muita.

Ote Camilla Mickwitzin Jasonista (1975):

"Kaarinan tehtaalta saama palkka ei aina riitä ja niin hänen täytyy koskus tehdä ylimääräistä työtä iltaisin ... 

 

Kaarinan täytyy seistä kauan samassa asennossa niin että kaikki ehtivät saada piirroksensa valmiiksi. ... Mutta kun Kaarina ajettelee, että Jason voi saada uuden talvitakin hänen hankkimillaan rahoilla, hän jaksaa paremmin."

Tai

Tanskalaisen 1973 kirjoitetun Meille tulee vauva kirjan kuvitusta, joista hulluimpia en edes kehtaa tähän laittaa. Takakansi kuitenkin toteaa, että " Tämä kirja on tarkoitettu aivan tavalliseksi kuvakirjaksi lapsille. Sen pitäisi kuulua lastenhuoneeseen, ei vanhempien kätköihin." 

 

Eikös se teidänkin vauva moikannutkin teitä kun maailmaan tuli.

Unelmien kehto

Ensimmäisinä kuukausina Mini ei suostunut nukkumaan montaakaan silmäystä ilman syliä. Onneksi avuksi löytyi aika pian kantoliina. Jonain yön mustana hetkenä kuitenkin päätin, että seuraavalle lapselle hommataan kehto, jota voi puoliunessa keikuttaa. Road Trip in Finland -blogin kautta bongasin täydellisen kappaleen. Tosin hinnan osalta ei puhuta sadoista vaan tuhansista euroista. Eli ei näy meillä. Kyseistä Joost van Veldhuizenin kappaletta myydään hollantilaisten ja belgialaisten nuorten muotoilijoiden verkkokaupassa De Invasie.

Löytyipä sieltä myös tämä söpö paita.

Iltapalaa Marco Polossa

Meillä on iltoja jolloin ei vaan jaksa laittaa ruokaa ja kaipaa hiukan happea. Edes ennen Miniä ei aina jaksanut raahautua mihinkään siistiin paikkaan vaan useimmiten päädyimme Marco Poloon, Juttutuvan kyljessä sijaitsevaan peruspaikkaan. Ja yllättäen on näitä hiukan väsähtaneitä iltoja ollut Mininkin syntymän jälkeen, ja alle kuukauden ikäisen paketin kanssa oltiin täällä ekaa kertaa ja satunnaisesti sen jälkeen arki-iltoina.

Minin kanssa paikassa on ollut joka kerta tosi helppo ja mukava olla. Johtuneeko siitä, että kaikki on samalla fiiliksellä - ei sitä elämänsä parasta ja hienointa hetkeä viettämässä - pieni älämölö ei siis haittaa. Lisäksi ravintolahenkilökunta suhtautuu ekstrapositiivisesti lapsiin ja on muutenkin nykymaailman mittapuulla harvinaisen ammattitaitoista porukkaa. Muut asiakkaat ovat pääosin samalla meiningillä kuin me tai teatteriin menossa. Ruokahan paikassa on perinteistä "suomalaista" lihapullia, spydäriä ja pizzaa sekä joitain hienompia annoksia, mutta oikein hyvää silti. Lohikeitto on kuitenkin paikan paras diili.

Rattaat ollaan jätetty Juttutuvan (baari) puolelle ja otettu kantokassissa Mini mukaan (joillain on ollut rattaat pöydän vieressä. mutta pitää kantaa muutama porras), syöttötuoleja löytyy ja isommille lasten menu. Vaippaa ei olla vaihdettu tuolla kertaakaan.

Mutta kun arki kaipaa peruspiristystä, niin suosittelen.

Paperipeliä

Paperisulostus Minin matkan varrelta.

Jos on itsetehtyjen paperitavaroiden perään, kannattaa tsekkailla Etsystä oman tyylisiään.

Ribbi- vai ryppysukat?

Tällaiset kaivoin eräästä kierrätyslaatikosta Minille. Toi kyllä hymyn ja virnistyksen naamalle ja muistot mieleen. Taisin olla ala-asteella kun nämä oli ainoat kuulit sukat. Nämä ja pyöräilysortsit. Parhaan kaverini Empun kanssa meillä oli samanväriset sortsit, paidat ja sukat. Ja tietysti purkkarit, joiden nauhat käärittiin rullalle. Mistä lie nämä tulleet. Onkos nämä muotia nyt ja mä olen pihalla?

No anyways päällä oli muutakin ja ihan kohta pieneksi menevää. Tätä Isän tilaamaa traktoribodya on käytetty positiivisimmillaankin 5 kertaa, vaikka söpö onkin. Goodbye 62!

Supersalmiakkia mammoille

Maailman helpoin salmiakkimättö mammatreffeille tai nautinnolliseen yksinäiseen hetkeen.

• Salmiakkidominoita murskattuna
• Vanilja tai lakujätskiä
• Turkinpippurilakua pilkottuna
• Kermistä, johon voi sekoittaa salmiakkijauhetta
• Lakritsikastiketta

Nuttuja Etiopiaan

Äitini kutoi pienen pientä nuttua etiopialaiselle pikkuiselle ja näytti artikkelin aiheesta. Perusperiaatteena on että helpoilla valmiiksi annetuilla ohjeilla kudotaan nuttu, joka lähetetään postitse oheisesta linkistä löytyvään osoitteeseen Etiopiaan.

 Kuva: Helena Räisänen

Googlaamalla selvisi, että nuttuja on toimitettu jo yli 34 000 kpl eli projekti on jo hiukan vanhempi homma ja blogattu varmaan miljoonia kertoja käsityöblogeissa, joita en niin seuraile. Nyt kuitenkin Suuri Käsityölehti on julkaissut myös kangasnuttu-projektin. Tähän aion huomenna mammaporukkamme haastaa. Katsotaan löytyykö innostusta, minä ainakin aion ompaista yhden tai kaksi nuttua kasaan.

Kuva: Suuri Käsityölehti