Perjantaipäivitys: Mökillä

Mikä siinä mökkeilyssä saa olemisen siedettävän kevyeksi vauvankin kanssa? Ehkä lapsuuden sateisten joutilaisuuden päivien muistot, perheen yhteiset ajat ilman televisiota tai tiukat puulämmitteisen kiukaan löylyt. Vai tämä kaupunkilaiselle ihmeellisen totaalinen hiljaisuus ja näkymän jatkuvuus.

Äitinä huomaan katsovani mökkiä myös uusin silmin etsien muistoja mökin ja mielen kammareista. Tänne ajellessa oikein odotin vanhojen lastenkirjojen läpikäymistä, ja pieni pettymys oli vanhan isän rakentaman barbitalon päätyminen roskikseen suursiivouksen yhteydessä. Onneksi pinkki avoauto oli kuitenkin säilynyt. Keväämmällä leikkimökki ja saunan vintti odottaa läpikäyntiä.

Muutamia helmiä tällä kierroksella löytyi erityisesti kirjojen joukosta. Siskoni kanssa olimme kuolla naurusta niin että Minikin melkein säikähti. Miten meille on voitu lukea tätä tai voi että toivoin pienenä, että olisin tuo orpotyttö tuossa kirjassa. Muutama huvin hetki teillekin - vai liittyköhän nämäkin muistoihin eikä naurata muita.

Ote Camilla Mickwitzin Jasonista (1975):

"Kaarinan tehtaalta saama palkka ei aina riitä ja niin hänen täytyy koskus tehdä ylimääräistä työtä iltaisin ... 

 

Kaarinan täytyy seistä kauan samassa asennossa niin että kaikki ehtivät saada piirroksensa valmiiksi. ... Mutta kun Kaarina ajettelee, että Jason voi saada uuden talvitakin hänen hankkimillaan rahoilla, hän jaksaa paremmin."

Tai

Tanskalaisen 1973 kirjoitetun Meille tulee vauva kirjan kuvitusta, joista hulluimpia en edes kehtaa tähän laittaa. Takakansi kuitenkin toteaa, että " Tämä kirja on tarkoitettu aivan tavalliseksi kuvakirjaksi lapsille. Sen pitäisi kuulua lastenhuoneeseen, ei vanhempien kätköihin." 

 

Eikös se teidänkin vauva moikannutkin teitä kun maailmaan tuli.