Ennen maalattuja seiniä, vallattuja taloja ja railakkaita reiveja Berliinin itä oli kyllä jotain ihan muuta. Herkkuja siitä on säästetty, joilla nyt alkaa jo olla nostalgia-arvoa. Ja puhun nyt arkkitehtuurista tai sen puutteesta, en niinkään erilaisista liikennevaloista tai ruokapurkeista - niiden aika oli ja meni.
Stasi-museo sen vanhassa "päämajassa" oli mainio kokemus neuvostoaikaa henkivine kahvitarjoiluineen ja leppoisasti työskentelvine kuusikymppisine kahvineitoineen. Minikin jaksoi kurkkailla rintarepustaan Stasin kuuntelu- ja videointilaitteistoja, joista teillekin alla maistiainen. Kai tiesitte, että jokaisesta kuulusteltavasta otettiin hajunäyte kuulustelutuolin peitteellä, jotta koulutetut koirat sitten löytävät piilevät vastarannan kiisket.
Lisäbonarina Mini pääsi jammaamaan berliiniläisen D-markoilla toimivan jukeboksin tahtiin vanhassa tehdashallissa. Harmi, että muistoja ei kai vielä kerry.
Stasi-museo sen vanhassa "päämajassa" oli mainio kokemus neuvostoaikaa henkivine kahvitarjoiluineen ja leppoisasti työskentelvine kuusikymppisine kahvineitoineen. Minikin jaksoi kurkkailla rintarepustaan Stasin kuuntelu- ja videointilaitteistoja, joista teillekin alla maistiainen. Kai tiesitte, että jokaisesta kuulusteltavasta otettiin hajunäyte kuulustelutuolin peitteellä, jotta koulutetut koirat sitten löytävät piilevät vastarannan kiisket.
Lisäbonarina Mini pääsi jammaamaan berliiniläisen D-markoilla toimivan jukeboksin tahtiin vanhassa tehdashallissa. Harmi, että muistoja ei kai vielä kerry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti