Kiitos ja kumarrus

Elämä on vilistänyt syksyllä käsistä monessa mielessä ja jo kesällä hiljentynyt bloggailuni on tullut tiensä päähän syksyn tuiskujen kourissa. Kiitos kaikille kanssamatkustaneille. Siirrän tämän blogin pois aktiivieetteristä muutamien viikkojen kuluttua.

Upeaa tulevaa talvea kaikille!

Sattumalta sävy sävyyn

Ekaa kertaa kunnon syysvaatetuksessa. Tällä kertaa kaikki kierrätettyä ja hupaisaa kyllä saman sävyistä ihan sattumalta. Takki on kirpparilta (Nameitin perusmalli), housut toiselta kirpparilta (Didriksons) ja huivi kanssa kirppikseltä. Kumpparit saatiin vanhempien naapurien kierrätyslaatikosta. On muuten vaikea löytää pieniä kumppareita - nämä on nyt sitten kokoa 20.

Tuliaisena Wimmelbuch

Kun on molempien sukujen ainokainen pikkuinen niin tuliaisia tulee milloin sieltä tuolloin täältä. Tässä yksi ihanainen Berliinistä. Sirkus on karannut kaupunkiin! Kirja on jättimäinen ja kovasivuinen aukeamat pullollaan elämää ja tapahtumia.

Toinen Saksan maan suosikki on, suomeksikin löytyvä, niin sanottu mato-kirja, joka aiheuttaa välitöntä ilostusta pikkuväessä.

Satutäti iPadissa

Ei varmaan ole uusi juttu että monella kersalla matkapeli yms. koneena on iPhone. Ja kyllähän meidänkin Mini sitä mielellään syö, tuijottaa ja taiteilee aikamoisia reissuja sen käsiin saadakseen. Ladattiinpa kuitenkin sen isoveljeen, lukijaystävällisempään versioon eli iPadiin satukirja-ohjelma ja ihastuin oikopäätä: ruutua koskettamalla kuvassa tapahtuu kaikennäköistä pilvienliikehdinnästä karkkien lentelyyn ja lisäksi iPad tietysti lukee tarvittaessa lapselle satua.

Meillä siis kokeiltuna toistaiseksi Touchy Books ja sieltä the Candy Factory. Suomalaisia kirjoja saa ilmeisen heikosti vielä iPadille, mutta HS:n mukaan Satukustannus, Otava ja Lasten keskus ovat julkaissut ainakin lastenkirjoja lukupäätteille. Hyvä! Lasten keskus on noin yleensä ollut mun lemppari lastenkirjojen kustantaja, mutta niilläkin on vain yksi iPad-kirja. Pitänee ladata.

Eikä mikään ääneenlukua ja kirjaa korvaa - ainakaan suoraan, mutta onhan tämä verraton matkaseuralainen painolastien ja ikuisen käninän sijaan.

Näistä jutuista kuulette varmaan lisää kun aika koittaa.

Shortsikesä

Huh, miten kuuma. Sisällä, ulkona, joka puolella. Vainoaako (vai ilahduttaako) nämä joka puolelle tunkeutuvat kuumuushiukkaset teitäkin? Eipä siis ihme, ettei viime aikoina ole kummemmin vaatteita tässä blogissa esiintynyt. Vaipoissa on hengattu kotona, mökillä ei ihmeempiä vaatteiden kanssa kiristellä. Näihin kuviin ne lempparit sitten mahtuukin.

Vasemmalta oikealle: Body Mololta, shortsit kirpparilta - body henkasta, shortsit kirpparilta - molemmat popilta. Huivi kirpparilta ja auto Brion.

Simpsalabim ja käsien pesu matkalla ei unohdu

Tämä oli musta aikas hauska kesäjuttu varsinkin taaperovaiheen mineille. Matkalla kun käsienpesu ei aina ole mahdollista Antibactia hauskempi ja varmasti mieleenjäävä versio on tämä taikatabletti, joka veteen kastettaessa avautuu kosteuspyyhkeeksi.

Hölmöyksissäni en kuitenkaan pannut merkille mistä näitä saa ostaa ja kuukkeloimalla löydän vain kiinalaisen valmistajan sivut... No joo, ehkäpä tämä on teille muille kokeneemmille äideille jo tuttu juttu ja joku osaa vinkata mistä moisia saa ostaa.

Laatumerkin laatu kestää kolhutkin

Pidemmittä puheitta on pakko hiukka buustata meidän peruslastenratastamme. Paras merkki laadusta on kyllä lopulta "kun jokin menee vikaan" -tilanteiden hoito. Ja kiitos Teutonian, tai sen maahantuojan, takuuajan jälkeenkin (2vk) hajonneen rattaan rungon tilalle toimitettiin uudet mukisematta.

Ja kaikin muinkin puolin suosittelen lämpimästi Teutonia Fun rattaita ainakin kaupoissa ja ratikoissa kulkevalle äidille. Ihan parhaat - ja mahtuu vielä meidän minihissiinkin.

Kalasataman Ihana kahvila!

Nyt kaikki helsinkiläiset mammat ja mummot liikenteeseen pikku tyttöjen ja poikien kanssa. Nyt vielä pääosin maanrakennustöiden alainen Kalasatama tarjoaa kaupungin rakennustyömaan keskelle rakennetulla n. 2,5 km lenkillä lapsille paljon ihmeteltävää: pitkiä seinämiä värikkäitä ja selkeitä graffiteja, jättimäisiä nostureita ja ohi jyristäviä sorarekkoja sekä tämän reitin puolivälissä sijaitsevan Krunan ja Tervasaaren merinäkymillä koristetetun ihanaisen ulkokahvilan, josta saa kuitenkin kunnon kahveja ekohenkeen ja kaupunkityylillä.

Lapsille on leluja, säkkejä ja hiekkarenkaita. Kahden vuoden molemmin puolen olevan vekaran kanssa viihdyttiin hyvinkin tunnin verran kahvilla välillä ankkoja tai graffiteja tuijotellen. Vessasta en ole varma. Huomaa aukioloajat: ma-ti kiinni ja ke-su 11-19.

Ja sori, kuvat ovat tällä kertaa erityisen räpsäistyjä kännykuvia kun ei ollut kunnon kameraa mukana ja ihan vaan omaksi muistikseni napsin kuvia ja sitten vasta aattelin, että tännehän täytyy houkutella kaikki mahdolliset ihanat ihmiset! (Tosin paikkassa on kuulemma kauniina päivinä todellista tungosta)

Tuoteseloste on ykkönen

Alussa mietimme, että onkos se nyt tosissaan. Aina kun maasta alkaa kuulua tasaista paasausta on meillä käynnissä tuoteselostelappusten luku. Tuoteselosteita myös imetään, niiden perässä mönkitään ja toissa yönä turvaa antamaan löytyi jopa sängynpeitteen selostelappunen. Se siitä vaatteiden värin ja merkin kiinnostavuudesta sitten.

Kummallisuuksia

Onnenkantamoisia pitkän loman alussa: Neliapilaa, keltainen apilan kukka ja huomaatkos alimmasta kuvasta itse kummallisuuksia? Tai huomaako Minisi?

Sarjassamme ihkua kamaa: Donna Wilson

Kuvat: Donna Wilson

IPadille on helppo ladata ulkkarilehtiä, ja suhteessa painettuun lehteen Suomesta ostettuna lehdet ovat halpoja muutaman euron tapauksia. Olen niitä sitten ostellut ja selaillut normia enemmän. Ihastus oli suuri kun törmäsin Dwellissä Donna Wilson perhe-astiastoon. Ja tunne senkun kasvoi sivuilla vieraillessani. Jos ette vielä ole törmänneet neitoseentai rouvaseen, niin nyt on aika ainakin silmäshoppailla ja fiilistellä.

Lisäsinpä myös Donnan blogin favoritteihin - kivaa lasten kamaa.

Lummelammella

Läheisessä lummelammessa (oikeastaan järven pohjukka) pohjan korkeus on vuosien saatossa lähetynyt uhkaavasti soutuneveen pohjaa. Tälläkin kertaa tussahdimme vedenalaiseen mättääseen kiinni. Onneksi pikkuhiljaa taas rantavesi on kuitenkin kirkastunut jopa niin että seuraavalla kerralla ajattelimme ottaa perinteisesti Aasian rantalomilla käytetyt snorkkelit mukaan. Särkiä ja ahvenia pomppii vedenpinnalla myös muutamien vuosien poissaolon jälkeen. Liekö pienmaatalouden hiipuminen ympäristössä puhdistanut vesiä.

Oma sinttimme oli lummereissusta kuitenkin sitä mieltä, että so boring. Niinpä niin. Ei ole äidin mieliteot enää linjassa Minin kanssa.

Mökin väripilleri

Aletus

Kuten tiedätte, olen odotellut aleja sormet himokkaasti näppäimillä jo muutamia hetkiä. Optimoijan unelma on kuvitteellisesti hyvä diili: Hauskaa halvemmalla. Vaikka suhtaudun aleihin rationaalisesti miettimällä mitä oikeasti tarvitsen, niin silti sitä nappaa vielä tonkin. Kun nyt kannattaa. Noh, tällä kertaa tuli housuja turhan monet.

Muutenkin suunnitelmallisuudella on rajansa. Alunperin ajatuksissa oli aleshopauttaa Mini Rodinia ja Bobo Chosesia. Toisin kävi. Mini Rodineita olin puhki katsonut (paitsi ostin yhdet supersulkut farkut) ja Bobolta muutamista nettikaupoista oli kaikki oikeasti hauskat vaatteet loppu. Ens syksynä meillä lähinnä siis Po.Pataan, Molotetaan ja Lindexoidaan. Ah, ja yksi viime talvena ihailemani Norlien neule löytyi Punavuoren Peikon poistosta puoleen hintaan. Ja toimitus toimi muuten supernopeesti eikä postikustannukset ole pahat.

Lasten ja aikuisten iloksi

Eikös nämä ole kuin kaksi marjaa? Toinen on mummin kirppislöytö Minille, ja toinen on äidin ja kummin designkauppabongaus.

Kuva: Jälleenmyyjä Bus Stop Clothing

Kynttilänjalka systeemi on siis tanskalaisen Helgon Astack. Kynttilänjalat myydään osissa ja on pinottavissa toisiinsa kiinni kuten halutaan - ja mikä hauskinta kotonakin voi pinota mieleisensä mielentilan ja ilman mukaan.

Sininen suvi

Olikos se niin että tyttövauvoille ei vaaleanpunaista ja pojille ei vaaleansinistä? Ja syy oli, että... ei haluta korostaa sukupuolta vai ehkä enemmän kieltäytyminen jostain löllöromantiikasta ja liiasta vauvamaisuuden korostamisesta. Meillä nimittäin vaalea, kirkas ja tumma sini ovat on ihan hittejä satoi tai paistoi.

Mitäs kesällä muuta tuijotteleekaan kuin sinistä: taivasta, merta ja mustikoita. Hauskaa juhannusta kaikille!

PS. Ale-haille tiedoksi, että Smallablessa ja Babyshopssa ale käynnissä.

Kulosaaren kasino

Monille helsinkiläisille varmaankin tuttu hääpaikka Kulosaaren Casino tuli testattua lapsen kanssa tässä muutama viikko sitten pikkusiskon synttäreitä juhlittaessa. Kuten tiedätte ravintoloissa on visiteerattu mutta useimmiten kohteena aasialaiset tai muutenvaan kepeät paikat.

Eipä Kulosaaren kasinoakaan voi hienostoravintolaksi tituleerata mutta hiukka siistimpää versiota se edustaa. Ruoka oli erinomaista (syötiin perusmenu: parsapöytä alkuun ja kalaa pääruuaksi). Keskusta kilpailijoihin verrattuna häviää hinta-laatu suhteellaan.

Pointti miksi haluan kuitenkin teille paikan jakaa on se, että lapset (pienetkin) olivat erittäin tervetulleita. Paikalla oli toinenkin seurue lapsien kanssa ja ilta näytti sujuvan heilläkin kummemmitta mutkitta. Kärryjen kanssa täytyy portaikossa soveltaa, mutta henkilökunta auttaa. Vaipanvaihtoa ei tullut testattua, mutta vessat olivat tilavia, mikäli ei erillistä invaratkaisua.

Eli perhedinnerit ja lapselliset kaveriporukat: paikka oli kaikin puolin toimiva.

Sateenkaarihallituksen hengessä

Kun tässä nyt tänään kohta saadaan uusi sateenkaareksi kai nyt sitten sikspäkin sijaan nimetty hallitus, niin pitihän lapsosen saada teeman mukaiset vaatteet ja lelut. Ja kas, kuiskutteleeko se palikka paikkapelin lopputulokset? Nauttikaahan kaikki ihanat viikonlopusta!

Vierähtikin

Kyllähän tässä vierähtikin: Aikaa, asioita ja kevät. Punainen tuoli on kovassa käytössä, ja tahrojen määrästä päätellen useampia uusia ruokalajeja on testailtu. Puuro on pahaa (en ihmettele: suolaton veteenkeitetty lima) mutta äidin possupata sen sijaan maistuu ja äidillä tuntuu oikein sydämessä kun joku niin antaumuksella korvaa äidin kokkausvaivan.

Onpa meillä kaikennäköistä uutta ihanaa päällepantavaakin. Erityinen suosikki on mummon antamat shortsit ja hiukka hupia on saatu iskän ostamista cooleista Molon laseista (eihän nuo lasten perinteiset Julbo-lasit nyt kieltämättä ihan Raybaneilta näytä). Eikä muuten pidä kenenkään mennä kertomaan että Raybanillä on oikeasti lasten aurinkolaseja.

Tuoli tuoksahtaa lapsuudelta

Joskus näitä oli kaksi: sininen ja punainen. Muistan ne kuin eilisen päivän - sen verran nuorempia on osa sisaruksistani. Toisen vanhemmat antoivat sähkömiehen matkaan aikanaan. Hän mietti viittiikö noin kummallista ottaakaan, vei kuitenkin kun ilmaiseksi sai. Toinen on onneksi säästynyt muutaman vuoden tuiskussa vietettyäänkin. Kyllä syöttötuoli on minulle vähän kuin Helsingissä itä ja länsi, jos toisessa on varttunut, tuntuu ylitsepääsemättömältä muuttaa toiseen suuntaan. Siksi meille ei tullut Tripp trappia.

Tämä kapistus on siis Artekin Syöttötuoli 616.